Yhdessä Jizanin kaupungin lähellä olevassa Saudi-kylissä asuu vanha mies. Hän istuu ketjussa. Sukulaiset ketjuttivat hänet jalansa kautta yksinäisen rakennuksen etuoviin niin, että hän näki tahtonsa ja ettei häneltä ollut suojaa.
Vanha mies on harmaa tukka, kuin kuu. Hän hymyilee varjoisten valkoisten hiusten alla häntä vierailleelle toimittajalle. Muhammad al-Khlioui tunnetaan Jizanissa rakkauden intohimon vankina. Sukulaiset kutsuvat häntä "hulluksi" ja "siunattuksi".
60 vuotta sitten mustatukkainen ja hoikka Muhammad rakastui naapurin tyttöyn ja omaksui hänet. Vanhempien perheen köyhyyden vuoksi hän keräsi vaadittua kalymia liian kauan, ja naapurit antoivat valitunsa toiselle.
Siitä lähtien Muhammad on menettänyt rauhansa ja elää vain intohimon makeilla kärsimyksillä. Hän vaelsi pitkään maassa, asui erakkona erämaassa, mutta palasi kylään ollakseen lähellä unelmaa, jotta vain hänen sydämessään kerran kuulunut kappale ei kuole hänen muistokseen.
Vuodet eivät ole poistaneet rakkautta. Vanhassa ruumiissaan hän asuu samalla nuorella voimalla. Muhammad ei tarvitse mitään elämästä, paitsi unelmista ensimmäisestä rakkaudestaan, josta tuli vertaus, joka levisi koko provinssiin. Suojellakseen häpeää, jonka vanha romanttinen saattoi tuoda perheelle odottamattomilla teoillaan, sukulaiset päättivät eristää rakastajan ja pyrkiessä epätoivoisesti parantamaan intohimoisen luonteen häntä nieleneestä rakkauden kärsimyksestä, asettivat hänet lopulta ketjuun. ja niin vanha mies elää. Sielu on kärjessä, ja ruumis on ketjussa.
Rakkaus koskettaa syvästi arabeja. He ovat sielussa romantiikkaa. Ja he ovat kaikki runoilijoita. Yksi tuttavuistani, itämainen tutkija, jota kiehtoi arabian kieli, kertoi emiraattikaverilleen, että jos hän olisi arabi, hänestä olisi tullut runoilija, niukkojen, unenomaisen luonnon keskellä asuvien ihmisten puhe ja heidän henkensä oli niin kaunis. Vastauksena hän kuuli valituksen: "Valitettavasti olemme kaikki runoilijoita". Valitettavasti, koska kauniin romanttisen sielun osuus on raskas. Suorita korkeat tunteet päihdyttävästi ja loistavasti, mutta ei helppoa.
Islamin syntymisen aikoina runoilijat olivat arvostetuimpia ihmisiä beduiiniyhteiskunnassa, ja profeetta Muhammad piti heitä tärkeimpinä kilpailijoinaan. Heistä riippui siitä, hyväksyykö yhteiskunta uuden uskon kutsun. Luultavasti tästä syystä Koraani on vahvistettu riimuisen proosan muodossa puhuakseen ihmisille heidän tavanomaisella kielellään.
Islamin muodostumisen varhaisessa vaiheessa profeetta pyrkii yhdistämään nomadit ja estämään pakanalliset muukalaiset heimot jumalallisesta politeismista, yritti koota heidät ainoan Jumalan nimellä ja asetti rakkauden häntä kohtaan ensin todellisen muslimin henkiseen kiintymykseen. Islamilainen ulema (teologit) johtaa rakkauden kaavan koraanisen suraan "parannukseen", jossa nähdään halukkuus kieltoon ja joka sisältää tältä osin varoituksen. "Jos isäsi, poikasi, veljesi ja puolisosi, ja perheesi, ja hankkimasi omaisuus, ja kauppa, jota pelkäät pysähtyneisyydessä, ja asunnot, jotka olet hyväksynyt, ovat sinulle mukavampia kuin Jumala ja hänen viestinsä ja taistelunsa matkalla, odota sitten, kunnes Allah tulee käskynsä kanssa. Ja Allah ei johda hajautettuja ihmisiä. "(Lainaus akateemikon Krachkovsky -käännöstä)
Analysoimalla tätä jaetta, ulama tekee johtopäätöksen kolmen rakkaustyypin olemassaolosta: korkeampi, maallinen ja aineellinen. Ensinnäkin he rakastavat Jumalaa ja hänen profeettaansa, sitten rakkautta lapsiin, puolisoihin, vanhempiin ja sukulaisiin, ja viime kädessä ovat intohimo rahalle ja seksuaalisten vaistojen tyydyttäminen. Lisäksi Koraani varoittaa voimakkaista tunteista. "Ja ne, jotka seuraavat intohimoja, haluavat hylätä sinut suurella hylkäämisellä", Sura-nainen sanoo.
Mitä venäläiset vitsit koskevat tupakointihuoneita, työpaikoilla ja poikamiesjuhlia? Kun kaikesta on jo kerrottu Tšukchista, josta on tullut uusi venäläinen, jos "Vasilija Ivanitch" joi "paljon" kauhansa ja nukkuu, ja Armenian radion vastaukset on kuullut, he puhuvat naisista. Vitsitontit yhdistetään usein myös todellisuuksiin ja fantasioihin naisten teemoista.
Arabien keskuudessa vitsit eivät ole kovin yleisiä: islam ei rohkaise tyhjiä puheita häiritsemään uskoa. He puhuvat useimmiten hänestä. He lainaavat Koraania, keskustelevat legendoista profeetta Muhammadin elämästä ja kertovat uskonnollisia vertauksia.
Ei ole tapana puhua arabien keskuudessa naisista turhaan, puhua etenkin heidän perhe-elämästään. Kiellon verhon perhe- ja henkilökohtainen elämä on suljettu uteliailta silmiltä, kuten haaremi (naispuolinen) puolet talosta vieraasta ja jopa ystävältä. Olemisen intiimi puoli on suljettu vielä enemmän. Kummallista kuin miltä näyttää, lehdistö keskustelee rakkaudesta ja seksistä vapaammin kuin miesten kokoontumiset - “divaani”. Lisäksi toiselle kiinnitetään enemmän huomiota. Päivittäisen lehdistön sivuilla keskustellaan joskus sellaisista fysiologisista ongelmista, joista henkilökohtainen lääkäri olisi liian ujo sanoa. Painettu sana on depersonalisoitu, sieluton ja siksi epätoivoinen. Sukupuolten suhteita pidetään ikään kuin se on hammaspyörien mekaaninen vuorovaikutus. Avioliitto näyttää olevan väline seksuaalisen energian vapauttamiseksi. Rakkaus - "moninkertaistumisen" merkityksessä - koraanisanassa.
Runous on toinen asia. Runollisessa luomuksessa romanttinen arabi-sielu lentää perinteiden siipillä. Runous on rakkauden kieli. Kääntyessään häneen, voit löytää monia tarinoita kauniista rakkauksista ja rakkauden vimma. Maailmassa tunnetaan monia esimerkkejä. Loppujen lopuksi Othello, Venetsian moori, josta on tullut temperamentin, intohimon ja mustasukkaisuuden symboli eurooppalaisissa klassikoissa, ei ole vahingossa arabialainen nimi Atalla (Jumalan lahja), vääristynyt miellyttämään latinalaista ääntä, joka koristaa O: ta, joka puuttuu arabialaisesta foneettiikasta.
On muitakin esimerkkejä. Uzran hijaz-heimossa oli rakkausrunouden suunta, jossa kiitettiin epäonnistuneita rakastajia, joiden kohtalo oli eronnut. Varhaiskeskiajan Uzrita-koulun runoilijat lauloivat mystisen rakkauden ihanteelliselle naiselle, rakkauden, joka tuo runoilijaan kärsimystä. Rakastuneiden sankarit kuolevat intohimonsa kautta.
Eurooppalainen kirjallisuus kiinnitti huomionsa avulla tätä arabien rakkauden ominaisuutta ja siitä syntyviä runollisia linjoja. Heinrich Heine kirjoitti runon Azra 1800-luvun puolivälissä. 50 vuoden kuluttua se löysi ihailijoita Venäjältä, käännettiin venäjäksi ja kiehtoo edelleen kaiken kattavan, tuhoavan tunteen voimalla.
"Joka ilta siinä kujassa
Missä hopea suihkulähde roiskuu
Kaunis sulttaanin tytär
Menin kävelylle
Joka ilta odottaa kujalla
Missä hopea suihkulähde roiskuu
Nuori orja ja tuli
Jokainen päivä on vaaleampi, vaaleampi.
Koska prinsessa lähestyy häntä
Pakollisella puheella:
"Haluan tietää lempinimesi
Ja ystävällinen, kotimaasi "
Ja orja vastasi:
Magomed, kotimaa on Jemen,
Lajini on Azra, sellainen, jossa
Joka rakastaa, kuolee. "
Aivan kuten koko maailma tuntee veronan ystävät Romeon ja Julian, kaikki arabit tietävät esi-isiensä legendaariset rakkausparit. Näitä ovat Kais ja Leila, Jamil ja Buseyn, Kuteir ja Azza, Antar ja Iblya sekä monet muut, joita on kunnioitettu lyyrisissä runoissa, joissa rakkautunut runoilija on suurin kärsijä.
Muhammad al-Khliouin rakkauden tragedia osoittaa, että arabien henkinen sielu on pysynyt muuttumattomana vuosisatojen ajan. Intohimo on ehtymätön hänessä. Hän on niin vahva, että rakastaja käyttäytyy epäsosiaalisesti, rikkoo vakiintuneita perinteitä, uhkaa perheen perustaa ja uhkaa omaa elämäänsä.
"Jos on totta, että rakkaus kuolee, niin miksi elää", sanoo arabialainen sananlasku. Viisaat ihmiset kiinnittivät huomiota rakkauden intohimon vahingollisuuteen. Profeetta Muhammad näki rakkaudessa vaaran, joka uhkaa yhteiskuntaa, ja johdatti ihmisiä uskonnollisiin sivuihin saavuttamaan tavoitteensa - ruokkia uskoa rakkauden voimalla, kääntää ihmiset pois intohimosta, halusta elää rakkaudella, joka paimentolaisten mukaan "on kuin kuolema, koska se muuttuu kaikki. "
Ystävänpäivän juhliminen on ehdottomasti kielletty Saudi-Arabian rajatussa uskonnollisessa kehyksessä. Myymälöissä ei saa myydä punaisia ruusuja, ja rakastuneet parit eivät saa näyttää tunteitaan julkisesti. Hotellit, kaupat, ravintolat ja puistot eivät saa järjestää mitään tapahtumia 14. helmikuuta. Opettajia neuvotaan antamaan koululaisille ja opiskelijoille pidättäytyminen punaisten vaatteiden ja kaikkien ystävien päivän symbolien käyttämisestä.
"Älykkäin asia rakkaudessa on hulluutta", sanovat arabilaiset. Tässä ne ovat lähellä kauniin venäläisen kirjailijan Tatjana Tolstoyn väitteitä, jotka uskovat, että rakastaja ulkopuolelta "näyttää omituiselta, tyhmältä ja jopa joskus epämiellyttävältä. Vain joku, joka tuntee tämän tunteen sisäpuolelta, voi asettaa itsensä paikalleen, ja jopa se on sympatiaa terveille. Rakastajan tunteet ovat terävästi yksilöllisiä, hän näkee ja kuulee eri tavalla kuin muut, hän todella näyttää olevan sairas ", hän kirjoittaa yhdessä esseensä.
Tässä on emyraattiemme nykyaikainen Sheikh Mohammed bin Rashid Al-Maktoum - rohkea, energinen, vahva mies, varapuheenjohtaja ja pääministeri, Dubain hallitsija vertaa rakkautta noituuteen. Hänen silmiensä salaisuuden, väsymyksenä läheisyydestä ja tavoittamattomuudesta esineestä, hän etsii kauneuden mittaa, kysyy siitä ja vastaa itse:
"Onko rakkaus vain unelmien synnyttäjä?
Sillä mitä näemme, tunnemme täysin
Sana ei ole vastaava.
Rakkaus on hulluutta, noituussuhde. "
Toisessa runossa hän kutsuu rakastettuaan "Laula, sano, loista noituus minun päälleni", kysyy: "Rakkaus, mikä sinä olet? Ilo tai kurista? Ja miten kohdellaan, jos olet vaivo"? Sheikh Mohammed ei ole samaa mieltä rasvan tiukasta asenteesta ystäville. Hän ihailee heitä eikä pidä mahdollista tuomita niitä, jotka ovat kiinni intohimoista.
Arabilaisen perinteen mukaan korkea-arvoinen runoilija vertaa rakkaansa "puhtain kuu", "kirkas kuu", väittää, että hänen ulkonäkönsä "kuu on vain samanlainen". Hän ihailee rakkaansa, joita gaselli voisi kateuttaa, kauniita ja antimonittomia silmiä, kutsuu häntä "ruusuksi", "vasenkätiseksi", "jasmiiniksi", "silmien valoksi", harmoniasta taipuvaksi, "kauneuden ruusun varsi", myöntää, että hän palaa intohimoisesti että "sulaa hänen luunsa", ja hän tarvitsee sitä vain, koska (tässä se on uhka, josta profeetta pyrki suojelemaan ensimmäistä, ei vielä vahvistunutta muslimiyhteisöä!) "kasvoton kasvot kaikille tuleville ihmisille, jotka lähtevät. Kaikki ihmiset - hän. Loput eivät lasketa. "
Runoilijan kuvat toistavat kauniita kuvauksia kauneudesta "Tuhannes ja yksi yö", joiden kasvot "ovat kuin kuun ympyrä täyttöpäivänä". Heillä on ”pilviset silmät, raskaat lonkat ja ohut leiri”, ja heidän hiuksensa ovat mustimpia kuin avioeron yön ahdistuneille ja rakastuneille, ja heidän otsaansa on kuin uusi kuu Ramadanilla, ja heidän silmänsä ovat kuin Gazellen silmät, ja heidän posket ovat kuin anemonen kukat ja heidän huulensa ovat kuin korallit ja hampaat - natiivi kullan kaulakoruihin kiinnitetyt helmet. "
Niin kauniita ovat nämä keskiaikaisten ihailijoiden kuvaukset itämaisista kauneuksista, mikä on sääli, että lukijalla ei ole mahdollisuutta lukea niitä uudelleen.
"Hän on kauniimpi kuin kuu täysikuun yönä, ja hänen kasvonsa paistaa kirkkaampi kuin aurinko; syljensä on makeampaa kuin hunaja, mylly on ohuempia kuin oksat, hänellä on mustat silmät ja kirkkaat kasvot, ja loistava otsa, ja rinta kuin helmi, ja nännit kuten kaksi kranaattia ja posket, kuten kaksi omenaa, ja vatsa, jossa on taitetut taitokset, ja vatsanäppäin, kuten norsunluurasia, joka on täynnä myskiä, ja pari jalkoja, kuten marmoripilarit. Se vangitsee sydämen lihavalla silmällä ja ohut leirin ohuudella. "
"Hänen niskansa, kuten hopeaharkko, veti leirin yläpuolella, joka näytti siltä kuin pajuhaara, ja vatsansa, jossa oli taitokset ja kulmat, joiden silmissä rakastaja innoissaan, ja vatsanapin, jolla oli unssi myskia parasta huijausta ... Tämä tyttö ylitti pajun oksan ja ruoko ruoko. "
Ja tässä on rakkauden apogee. "Ja he halailivat, tarttuivat äärimmäiseen suruunsa ja ylistivät heidän rakkautensa ja intohimonsa. Heistä molemmista tuli kuin humalassa ilman viiniä ja peitetty tajuttomuudesta. He putosivat maahan ja pysyivät pitkään ilman tunteita."
Ja sitten, melkein kuin suuri venäläinen romanttinen Alexander Green. "Ja he eläivät nautinnollisimman, miellyttävimmän, iloisimman ja makeimman elämän, kunnes nautintojen tuhoaja ja kokousten tuhoaja tulivat heidän luokseen."
Hän on niin arabilainen rakkaus. Ja Muhammad al-Khlioui ei ole yksin - harmaatukkainen, valoisa arabien romanttien lapsi, joka liittyy suureen menneisyyteen loistavalla ja raskaalla kärsimysperinnön ketjulla.
Victor Lebedev
